Pohjalaista voimaa Unbrokenin voittanut Petteri Peuronen lähtee Winter Wariinkin voittamaan.

Pohjalaisia pidetään ainakin stereotyyppisesti tylyinä, jäykkinä ja kovaäänisinä. Petteri Peuronen ei tähän mielikuvaan istu. Hän tervehtii iloisesti – vaikka aikataulut sattuivatkin aamulla pettämään – ja keittää oma-aloitteisesti kahvit. Juuret ovat kuitenkin todistettavasti Selkämeren rannikolla.

– Olen kotoisin Ilmajoelta. Yli-Hannukselan Marko asui muutaman sadan metrin päässä kotitalostani, Peuronen kertoo viitaten maailmanmestaripainijaan.

Pohjalaisuudesta kertonee sekin, että Peuronen pelasi toista alueen valtalajia pesäpalloa 15 vuotta, ja kokemusta kertyi myös Superista Koskenkorvan urheilijoiden riveissä.

– Kun muutin Jyväskylään opiskelemaan rakennustekniikkaa, niin pesäpallo jäi. Siellä harjoittelu oli lähinnä peruslenkkeilyä ja punttitouhua.

Peuronen tunnetaan ahkerana kilpailijana. Kahdessa edellisessä Winter Warissa sijoitukset ovat olleet 7:s ja 8:s. Tämän vuoden Karjalan Kovimmassa hän oli neljäs ja toiseksi paras suomalainen. Unbrokenissa lokakuun lopussa hän nousi viimein korkeimmalle korokkeelle. Pettymys vuoden 2015 keskeyttämisestä olkapääongelmien takia unohtui kertaheitolla.

– Etenkin lauantain lajit menivät tosi hyvin. Taisin voittaa vain yhden, mutta kaikki menivät tasaisesti, Peuronen muistelee.

Hän myöntää, että seuraavassa Winter Warissa tavoite on podiumilla. Viime vuodesta jäi top10-sijotuksesta huolimatta paljon hampaankoloon.

– Uintilajissa minulta jäi oikeastaan kolme viimeistä minuuttia uimatta, koska sekä etu- että takareidet kramppasivat. Se oli sellaista räpiköintiä, enkä saanut jalkoja millään aukeamaan. Taisin olla toiseksi viimeinen, hän kertoo.

– Ottaisin mielelläni revanssin uintilajissa.

Haastatteluhetkellä ilmassa oli pientä epävarmuutta. Kaksi viikkoa kestänyt flunssa on vasta paranemassa, ja Winter Warin ensimmäinen karsintalaji on suoritettava seuraavan parin päivän aikana.

– Täytyy venyttää se ihan viimeisille hetkille, Peuronen miettii.

Vuoden jälkeen kisoihin

Peuronen tiesi aika pian crossfitin aloittamisen jälkeen, että hän haluaisi myös kilpailla. Hän oli CrossFit 10K:n ensimmäisillä on-rampeilla vuonna 2013.

– Vuoden päivät ehdin jumppailla, ennen kuin menin kisoihin. Ne taisivat olla ensimmäiset Unbrokenit, hän muistelee.

– Aluksi kehitys oli tosi nopeaa. Vuoden jälkeen aloin treenata Salmelan Mikon, Saviluodon Juha-Mikon ja Muhosen Miikan kanssa. Meitä oli siinä hyvä porukka, ja treenattiin Invictuksen ohjelmoinnilla jonkin aikaa.

Suuri harppaus kehityksessä tapahtui, kun Peuronen alkoi tehdä kahta treeniä päivässä. Myös muuan Jonne Koskella oli oma vaikutuksensa.

– Jonne oli jonkin aikaa valmentamassa meidän salilla. Oli hieno nähdä hänen touhuaan ja millainen taso on huipulla. Se pisti aika nöyräksi. Häneltä sai tosi paljon hyviä juttuja, Peuronen kertoo.

Nykyään Peuronen seuraa Mikko Salon The System -ohjelmointia. Hän tekee aamulla yleensä aerobisen treenin ja illalla nostelut ja voimistelut. Torstai ja sunnuntai ovat olleet tähän mennessä lepopäiviä, mutta asiaan on tulossa muutos.

– Ajattelin muuttaa maanantait ja perjantait lepopäiviksi, sillä viikonloppuna on enemmän aikaa. Mietin myös, että jakaisin yhden päivän treenit kahdelle päivälle ja pitäisi vain yhden lepopäivän.

– Olen katsonut ohjelmointia aika orjallisesti, mutta tajusin, että sitä voisi miettiä myös vähän eri lailla.

Perheellisenä huipulle

Yksi syy muutokseen on kotona: Peurosella on parivuotias Elmeri-poika, jonka kanssa isä viettää ajan töiden ja treenien ulkopuolella. Peuronen onkin hyvä esimerkki siitä, että perheellinenkin voi pyrkiä huipulle.

– Mietin, kun Elemeri syntyi, että mitenköhän treenaamisen käy. Vaimon mukaan se on vain lisääntynyt, Peuronen nauraa.

– On hyvä, että treenit pysyvät tiiviinä, kun en halua olla myöhään ja kaikkia iltoja salilla. Vapaa-ajan ongelmia ei kyllä ole.

Firalla Vantaalla uudet työt pian aloittava Peuronen pystyy myös jonkin verran liu’uttamaan työaikojaan, mikä helpottaa treenaamista. Kaiken päälle Peuronen ehtii myös valmentamaan.

– Se alkoi pari vuotta sitten. Salille tarvittiin koutseja, ja minulta kyseltiin kiinnostusta.

– Pidän pari-kolme aamutuntia viikossa.

Haastattelu on saatu pakettiin, ja Peuronen aloittaa kevyen jumppailunsa, niin kuin hän itse sitä kutsuu. SkiErg yhdistettynä kahvakuula-swingeihin ei olisi kaikille mikään kevyin aloitus flunssan jälkeen.

– Ei kyllä ole ihan normaali olo vielä, Peuronen toteaa rykäisyjen välissä ja yskähtelee muutaman kerran.

Tulokset nähdään muutama viikko myöhemmin. Peuronen taistelee ykköslajissa sijan seitsemän ja on koko karsinnan nelonen. Sijoitus voi hyvinkin vaihtua pari pykälää ylemmäs helmikuun alussa Tampereella.

Peurosen nopeat valinnat:

Juoksu vai soutu?

– Juoksu.

Froning vai Fraser?

– Aika paha.. Fraser.

Tempaus vai työntö?

– Tempaus.

Islanti vai Australia?

– Islanti.

Aamu vai iltatreeni?

– Aamu. Taidan olla vähän poikkeus tässä.

Muscle-up renkailla vai tangolla?

– Renkailla.

Etukyykky vai takakyykky?

– Taka.

Fran vai Grace?

– Fran.

 

 

Teksti: Anna-Maija Naakka,
Kuvat: Toni-Markus Korhonen ja Anna-Maija Naakka

Mainospaikka

Tarjoamme palveluitamme evästeiden avulla. Lue lisää

Käytämme BoxiMedian verkkosivuilla evästeitä parantaaksemme kävijöiden käyttökokemusta sekä viestinnän kohdentamista varten. Käytämme evästeitä myös tilastollisiin tarkoituksiin sekä mittaamaan verkkosivujen liikennettä. Kerättävät tiedot ovat anonyymejä eivätkä sisällä mitään henkilökohtaisia tietoja käyttäjästä kuten nimeä tai sähköpostiosoitetta.

Sulje