CrossFit Games jakoi mielipiteet – voittajat tekivät historiaa Tämän vuoden kisasysteemi sai rankkaa kritiikkiä osakseen.

Kuvat: Mat Fraser ja Rogue Fitness Instagram

CrossFit Games saatiin päätökseen Suomen aikaa viime yönä. Tunnelmat kisan jälkeen ovat kaksijakoiset: toisaalta vietettiin suurta urheilun juhlaa, toisaalta kisoista jäi joiltain osin hiukan paha sivumaku. Mitä kaikkea jäi käteen vuodesta 2019?

Urheilijoita oli mukana enemmän kuin koskaan ja valtaosasta maailman maista. Avajaiset olivat näyttävät ja varmasti monille urheilijoille ikimuistoiset, kun he saivat kantaa maansa lipun estradille. Kritiikkiä on aiheuttanut se, että mukana eivät ole välttämättä kaikki maailman parhaat, kun tilaa on raivattu eri maiden voittajille. Täytyy kuitenkin muistaa, että sama systeemi on käytössä esimerkiksi yleisurheilun arvokisoissa; Satasella ei viivalle asetu kahdeksaa jenkkiurheilijaa, vaikka he aikojensa perusteella kuuluisivatkin kaikki kärkijoukkoon. Voisi kuitenkin sanoa, että kaikki parhaat olivat mukana Gamesissa, kun esimerkiksi entinen mestari Ben Smith saatiin villillä kortilla mukaan. Villi kortti -systeemi on hyvä ”viimeistely”, joka toivottavasti pysyy mukana myös jatkossa.

Tänä vuonna jengiä lakosi listoilta tiuhaan tahtiin. Ensimmäinen pudotus tapahtui jo avauslajin jälkeen, ja hyvä niin. Lajissa pärjätäkseen piti olla koneistoa (juoksu), voimistelutaitoja (legless rope) ja piti pystyä nostamaan rautaa (tempaukset). Jos jokin näistä osa-alueista petti, jatkoon ei ollut asiaan, ja sillä karsittiin kisaturistit pois. Sen jälkeen pudotuksia tehtiin joka lajin jälkeen, ja esimerkiksi Emilia Leppäselle tuli noutaja jo torstain päätteeksi. Empun sijoitus oli lopulta 57:s.

Pudotukset koituivat myös monen muun lähtökohtaisesti kovan urheilijan kohtaloksi. Ennen lauantaita ulkona olivat jo mm. Madeline Sturt ja Dani Speegle, miehistä Willy Georges, Brent Fikowski, Ben Smith, Alex Vigneault, Jason Smith ja myös Jonne Koski, jonka sijoitus oli 37:s.

Suurimmaksi puheenaiheeksi ja kritiikin kohteeksi nousi kuitenkin pudotus 20:sta 10:een, joka tapahtui heti lauantain avauslajissa eli sprintissä. Tuolloin kisasta tipahtivat muun muassa Annie Thorisdottir, Sara Sigmundsdottir, Samantha Briggs, Cole Sager sekä viime vuoden palkintopalliurheilijat Laura Horvath, Lukas Högberg ja Patrick Vellner.

Parranpärinää ei aiheuttanut niinkään itse pudotus vaan se, missä vaiheessa se tuli.

Ensinnäkin pudotus tapahtui sprinttilajin jälkeen. Se oli pienten marginaalien laji, ja sattumalla oli suuri osuus lopputuloksissa. Esimerkiksi Patrick Vellnerin kohtaloksi koitui yksi harha-askel väärälle puolen rataa ja 10 sekunnin aikasakko. Nyt puhutaan miehestä, joka on yksi niistä harvoista Fraserin haastamiseen pystyneistä urheilijoista viime vuosina. Lisäksi tähän mennessä ei ollut koskettu tankoon kuin kerran, eikä raskaita rautoja ollut nostettu kertaakaan. Sen sijaan lajeissa oli ollut runsaasti juoksua ja voimistelua, mikä selvästi suosi kevyempiä urheilijoita. Pelkästään seuraavia lajeja tarkastelemalla voi päätellä, että esimerkiksi Dottirit olisivat todennäköisesti tehneet kovaa nousua tuloslistalla lauantain aikana, jos heitä ei olisi pudotettu.

Voidaan siis kyseenalaistaa, edustiko lopullinen top-10 oikeasti kymmentä parasta ja monipuolisinta urheilijaa? Lauantain kakkoslajissa kaksi naisurheilijaa ei päässyt time capin alle, ja kolmoslajissa eli rinnallevedoissa kolme ei selvittänyt edes ensimmäistä painoa. Miehissä kolme jäi alle time capin ja yksi ei saanut ensimmäistä painoa ylös.

Kuten Annie Thorisdottir totesi Instagram-päivityksessään, ”En usko, että meitä testattiin vielä tarpeeksi, että top-10 olisi selvillä”. Myös muut urheilijat arvostelivat, jos eivät suoraan, niin ainakin rivien välistä nykyistä systeemiä.

Games-organisaation voisi rumasti sanoa kusseen silmään sekä faneja että urheilijoita. Fanit eivät seuraa kisoja vain nähdäkseen, kuka voittaa. He haluavat nähdä omat suosikkinsa ja idolinsa kilpailemassa. Kun monien suuret suosikit kuten Sigmundsdottir ja Thorisdottir olivat ulkona, kiinnostus kisaan todennäköisesti väheni. Kun näkee top-10 urheilijoiden suoriutuvan selvästi huonommin kuin jo pudotetut olisivat suoriutuneet, tulee väkisinkin tunne siitä, että kisa ei ole reilu tai järkevästi rakennettu.

Urheilijat elävät nykyään näkyvyydellä. Etenkin crossfitissa, jossa ei ole vapailla kanavilla televisioitavia kansallisia tai alueellisia mestaruuskisoja, urheilijoiden on näyttävä sosiaalisessa mediassa ja niissä kisoissa, jotka suuri yleisö löytää. Nyt kisaorganisaatio ryösti näkyvyyttä monilta urheilijoilta, kun se leikkasi porukan pieneksi jo lauantain alussa. Yleinen mielipide onkin, että viimeinen pudotus olisi pitänyt tehdä vasta lauantain päätteeksi, jolloin päätöspäivänä lavalle olisi päässyt oikeasti kymmenen monipuolisinta urheilijaa. Todennäköisesti lopullinen tuloslista olisi ollut erilainen kuin nyt.

Lisäksi Talking Elite Fitness -podcastissa kerrottiin, että useat urheilijat ovat valittaneet huonosta kohtelusta. Valitukset eivät ole olleet seurausta vain epäonnistuneesta lajiohjelmoinnista vaan yleisistä järjestelyistä. Urheilijat eivät saaneet esimerkiksi tarkkaa aikataulua lajeista, eikä kohtelu tai arvostus ollut samalla tasolla kuin aiempina vuosina.

Salaliittoteoreetikot arvelivat to–la-aamun lajivalintojen johtuvan siitä, että Mat Fraserin ei haluttu olevan liian ylivoimainen. Fraserin huonoimmat sijoitukset tulivatkin kahdessa sprinttilajissa (ja Ruck-juoksussa aikasakon vuoksi). Oli totta, että miesten sarjaan saatiin jännitystä, ja jopa Fraser joutui ylittämään itsensä. Yksi Gamesin hienoimmista hetkistä oli, kun kolminkertainen mestari voitti rinnallevetolajin nostamalla 380 paunaa (172 kiloa), kun hän on aiemmin tänä vuonna nostanut enimmillään 345 paunaa (156 kiloa).

Ennen viimeistä lajia Tia-Clair Toomeyn voitto oli lähes varma ja Fraserinkin hyvin todennäköinen. Olisiko näin ollut, mikäli he olisivat saaneet enemmän kilpailua viimeisissä lajeissa ts. top-10:ssä olisi ollut enemmän urheilijoita, jotka ovat aiemmin pystyneet haastamaan mestarit? Kenties, mutta ykköspalleilla seisoivat kuitenkin oikeat, alusta asti vahvasti suorittaneet henkilöt. Sen sijaan himmeämmistä mitaleista olisi voinut syntyä kovempi taistelu.

Vielä muutama poiminta kisoista:

Lipsahdus: Mat Fraserilta putosi yksi paino repusta Ruck-lajin viimeisessä käännöksessä. Raporttien mukaan Fraser huomasi sen mutta ei poiminut painoa mukaansa. On vaikea uskoa, että mestari olisi tahallaan jättänyt painon poimimatta, mutta oli miten oli, hän sai minuutin aikasakon, joka pudotti hänet sijalta kuusi sijalle 17. Pistemenetys näytti jossain vaiheessa jopa maksavan hänelle mestaruuden, kun Noah Olsen kipusi kovilla sprinttisuorituksillaan ohi tuloslistalla.

Komeetta: Vasta 18-vuotias Haley Adams on hallinnut teinisarjoja, mutta vaikeuksia ei näyttänyt olevan naistenkaan seurassa. Openien 32. paras nainen, vielä teini, avasi kisansa neljännellä sijalla, ja ainoat vaikeudet koko neljän päivän aikana olivat kelkantyönnössä ja rinnallevedoissa. Kunhan voimaa karttuu hiukan lisää ja paikat pysyvät ehjinä, tässä on tuleva Games-voittaja. Sijoitus oli nyt kuudes.

Yllätyksettömyys: Gamesissa on yleensä aina nähty jotain uutta ja erilaista, oli se sitten pyöräily, esterata tai yoke. Tänä vuonna: ei mitään. Juoksua eri pituisilla matkoilla ei voi oikein pitää yllätyksellisenä. Eikö jotain niistä olisi voinut korvata jollain muulla?

Näkyvyys: Games-lähetystä sai jakaa tänä vuonna eri alustoilla, mikä oli mahtava uudistus. Kun Games-nettisivun lähetys tökki tai ei näkynyt mobiilissa, vaihtoehto löytyi heti jostain muualta. Lisäksi eri tahojen selostukset toivat mukavan lisän kisojen seuraamiseen. Toivottavasti tämä on uudistus, joka pysyy.

Yhä keskiajalla? Oli jokseenkin huvittavaa seurata, kuinka sprintin jatkoon menijöitä tarkasteltiin manuaalisesti taululla nimiä siirtämällä ja tussilla merkkaamalla. Eikö järjestäjillä olisi hyvä hetki siirtyä digiaikaan? Urheilijat joutuivat odottelemaan jatkoaan paahtavassa helteessä, kun järjestäjät siirtelivät nimipalkkeja edestakaisin. Lisäksi tuloslistan päivittyminen kesti joka lajin jälkeen tuhottoman kauan. Ei kai oikean järjestyksen löytäminen sentään kestä yli puolta tuntia?

Uudet palkintopallistit: Oli pudotussysteemistä mitä mieltä tahansa, oli hienoa saada mitaleille uusia nimiä. Kristin Holte ja Jamie Greene, samoin kuin Noah Olsen ja BK Gudmundsson ovat olleet kisojen vakiokasvoja, joten heille suo mitalit mielellään. Gudmundssonille tosin pronssi on toinen, sillä ensimmäisen hän otti jo 2015.

Ylivoima: CrossFit Mayhem Freedom voitti joukkuekisan 200 pisteen erolla seuraavaan. Joukkueen huonoin lajisijoitus oli viides. Rich Froningin johtama joukko jäi vuonna 2017 kakkoseksi mutta on muuten dominoinut Gamesia. Rich Froning on siis sijoittunut huonoimmillaan Gamesissa toiseksi (2010 yksilöissä ja 2017 joukkueessa). Muuten hän on seisonut aina voittajien pallilla (2011–2016, 2018–19).

Historialliset saavutukset: Sekä miesten että naisten voittajat tekivät historiaa. Mat Fraser nousi voitoissa (4) lajilegenda Rich Froningin rinnalle, ja Tia-Clair Toomeysta tuli ensimmäinen nainen, joka on voittanut Gamesin kolmesti.

Mainospaikka

Tarjoamme palveluitamme evästeiden avulla. Lue lisää

Käytämme BoxiMedian verkkosivuilla evästeitä parantaaksemme kävijöiden käyttökokemusta sekä viestinnän kohdentamista varten. Käytämme evästeitä myös tilastollisiin tarkoituksiin sekä mittaamaan verkkosivujen liikennettä. Kerättävät tiedot ovat anonyymejä eivätkä sisällä mitään henkilökohtaisia tietoja käyttäjästä kuten nimeä tai sähköpostiosoitetta.

Sulje